Tämä sivusto on elänyt hetken hiljaiseloa! Kyse ei ole siitä, että bloggaamisinto olisi vähentynyt. Päinvastoin. Olen rakennellut päivittäin uutta sivustoa, joka toivottavasti valmistuu vielä tämän vuoden puolella.
Uuden sivun rakentelu on ollut monellakin tavalla antoisaa puuhaa. Olen oppinut paljon HTML- ja CSS-koodauksesta, kuvien käsittelystä, sähköpostilistan luomisesta jne. Olen myös kirjoitellut varastoon muutamia mielenkiintoisia artikkeleita. Tämä siksi, ettei uusi sivusto näyttäisi alkuun niin tyhjältä.
Koulurintamalla ollaan jo loppusuoralla. Tutustuin tässä taannoin kahteen hyvään sivustoon, minkä parissa oppilaat tykkäävät puuhastella.
www.koodaustunti.fi
www.saarella.fi
Kumpikin näistä ansaitsee oman postauksensa, mutta jätetään ne uuden blogin sisällöksi!
Oikein mukavaa joulunodotusta!
tiistai 17. joulukuuta 2013
lauantai 7. joulukuuta 2013
Ideoiden yö
Satuin sattumalta eilen illalla vierailemaan erittäin mielenkiintoisella sivustolla. Kyseessä on bloggaamiseen keskittyvä sivusta bloggaajat.com.
On vaarallista tutustua uusiin mielenkiintoisiin asioihin ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan. Ideat sinkoilivat sellaisella tahdilla, että havahduin vasta viideltä aamulla.
Itsellä on aina ollut bloggaamisesta tietynlainen päiväkirjanomainen kuva. Olen pitkään ajatellut, että rakentelen omat nettisivut, josta sitten on linkki blogiini. Eilen ymmärsin, että nettisivujeni pitäisi rakentua kokonaan blogin pohjalta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Ja sitten tuumasta toimeen.
Minulla on jo ennestään ollut oma domaini, www.aikajaavaruus.net. Viime yönä sain aikaiseksi omia itselleni myös aikajaavaruus.fi -osoitteen. Heti tuli sivustolle uskottavampi fiilis! Tämän jälkeen aloin pohtimaan, miten pääsisin irtautumaan bloggerista ja saisin blogilleni tuon oman domaini osoitteen. No tämähän olisi onnistunut Bloggerinkin avulla, mutta nälkä kasvaa syödessä ja nyt minulla on ostettuna Thesis niminen WordPress teema. Kyseessä ei ollut mikään halpa investointi, mutta kaikkien kyseistä teemaa käyttävien sivustoilla vierailleena uskon, että tämä investointi maksaa itsensä takaisin.
Ulkoasun lisäksi tutustuin usean artikkelin verran siihen, mikä tekee blogista suositun. Ratkaisevassa osassa on blogin ympärille muodostuva yhteisö ja avoin vuorovaikutus. Tämän rakentaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja useita kymmeniä työtunteja. Tällä hetkelllä on kuitenkin sen kaltainen into päällä, että joululomalla tehdään jotain aivan muuta kun löhötään sohvalla konvehteja popsien.
Mistä sitten ajattelin blogata? Mikä tulisi olemaan minun Niche?
Ensimmäisen tulee mieleen elämänmakuiset raportit siitä opetustyöstä mitä teen päivittäin. Välttääkseni päiväkirjamaisuutta ajattelin rajata aihepiirin koskemaan TVT:n yhdistämistä opetustyöhön erityisesti luonnontieteiden ja matematiikan osalta. Tämä aihepiiri on itselle erittäin tärkeä, joten intohimoa aihepiiriä ja bloggaamista kohtaan varmasti löytyy.
Seuraavaksi rupesin ajattelemaan, mitä muuta sivustoni voisi sisältää. Työni kannalta tärkeää olisi saada linkitettyä bloggaaminen varsinaiseen työhöni. Näin ollen Blogiin voisi tulla artikkeleita myös oppilaita varten.
Kolmanneksi ajattelin lisätä Ajankohtaista osion, missä voisi olla enemmän pohdintaa ajankohtaisista opetukseen sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvistä asioista. Lähestyminen aiheeseen eri kulmista on varmasti tervetullutta.
Tänään vielä viimeinen palanen loksahti kohdalleen. Neljänneksi osioksi nousi eräänlainen oppilaiden tuotoksia esittelevä kokonaisuus. Ajattelin ensi keväänä toteuttaa kasien kemiassa eräänlaista netissä toimivaa kokeellisen työskentelyn päiväkirjaa. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.
Paljon uusia ideoita ja valtava halu päästä toteuttamaan niitä. Harvoin osuu kohdalle niin hyödyllinen sivusto kuin bloggaajat.com. Suosittelen sitä vilpittömästi kaikille, joille bloggaaminen on lähellä sydäntä.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Vähiin käy ennen kuin loppuu
Nimittäin syyslukukausi. Näihin aikoihin Suomen ahkerat opettajat pähkäilevät päänsä puhki minkä arvosanan rakkaat lapsoset saavat joulutodistukseen. Arvioinnistahan on annettu kriteerit, mutta niiden tulkinta jää jokaisen opettajan harteille Perinteisesti oppilaita on arvioitu hyvin pitkälti koemenestyksen mukaan. Tuntiaktiivisuudella on voinut muuttaa arvosanaansa niin alas- kuin ylöspäinkin.
Jos arviointia haluaa laajentaa opettaja pitää kurssin aikana pistareita tai muita arvosteltavia tuotoksia. Äidinkielessä arvioidaan kirjoitelmia ja luonnontieteissä oppilaiden kokeellista työskentelyä. Moniin reaaliaineisiin kuuluu varmasti jonkin pienimuotoisen tutkielman teko. Pienillä asioilla saadaan enemmän arviointipohjaa ja näin epäonnistuminen kokeessa ei vielä romuta todistuksen numeroa.
Riittääkö tämä? Ei välttämättä.
Itse yritän näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi painottaa erilaisia yhteistyötaitoja. On tärkeää, että oppilaat oppivat työskentelemään yksin, pareittain tai pienessä ryhmässä. Ryhmät voivat olla opettajan määräämiä tai sitten oppilaat voivat muodostaa ne itse. On erityisen tärkeä taito, että oppilas pystyy sopeutumaan erilaisiin ryhmiin ja ryhmäläisiin. Jos näitä taitoja ei harjoitella tarpeeksi, on tuloksena helposti se, että neljän hengen ryhmästä 1-2 tekee työn ja loput jäävät vapaamatkustajiksi.
Toinen itselle tärkeä arviointikriteeri on monipuolisuus. Asioita pitää pystyä tekemään monella eri tavalla. Helposti pysytään omalla mukavuusalueella ja kaikkeen uuteen suhtaudutaan varauksella. Positiivinen asenne kaikkeen uuteen puuhailemiseen tuo varmasti positiivista piristettä todistusarvosanaan.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä on oppilaan tietotekniset taidot. Nämä taidot eivät suoraan vaikuta arvosteluun. Kuitenkin edellä mainittu positiivinen suhtautuminen erilaisiin teknisiin härpäkkeisiin on hyvä juttu. Koneet tuovat rutkasti mahdollisuuksia, mutta vaativat niin opettajalta kuin oppilailtakin rutkasti asennetta muuttaa vanhoja juurtuneita tapoja.
Lopuksi lyhyesti viimeisestä retkestä tähtitorniin.
Tällä kertaa olimme hyvin onnekkaita, sillä pääsimme oikeasti havainnoimaan seuran hienolla ja arvokkaalla putkella.
Parhaiten oppilaiden verkkokalvoille syöpyi kuva Jupiterista ja sen neljästä, Galileo Galilein, löytämästä kuusta. Opettajankin mielestä kyseinen kohde on yksi mieluisimmista.
Jossain vaiheessa pilvet kuitenkin taas tupsahtivat taivaalle ja oppilaat siirtyivät sisätiloihin ihmettelemään. Opettaja kuitenkin jättäytyi vielä kupoliin kyttäämään pientä rakoa pilvien lomasta. Ja löytyihän sellainen lopulta. Päätin aloittaa valokuvauksen ja nappasin Lumia 920 -puhelimellani kuvan aurinkokuntamme jättiläisestä.
Ei tällä kuvasti varmasti kuuhun mennä, mutta jostainhan se on kuitenkin aloitettava. Oikein tarkkasilmiset bongaavat kuvasta myös edellä mainitut Galileon kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto.
Lopuksi muistinvirkistämiseksi hauska porrasmaalaus yksikönmuunnoksista.
Jos arviointia haluaa laajentaa opettaja pitää kurssin aikana pistareita tai muita arvosteltavia tuotoksia. Äidinkielessä arvioidaan kirjoitelmia ja luonnontieteissä oppilaiden kokeellista työskentelyä. Moniin reaaliaineisiin kuuluu varmasti jonkin pienimuotoisen tutkielman teko. Pienillä asioilla saadaan enemmän arviointipohjaa ja näin epäonnistuminen kokeessa ei vielä romuta todistuksen numeroa.
Riittääkö tämä? Ei välttämättä.
Itse yritän näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi painottaa erilaisia yhteistyötaitoja. On tärkeää, että oppilaat oppivat työskentelemään yksin, pareittain tai pienessä ryhmässä. Ryhmät voivat olla opettajan määräämiä tai sitten oppilaat voivat muodostaa ne itse. On erityisen tärkeä taito, että oppilas pystyy sopeutumaan erilaisiin ryhmiin ja ryhmäläisiin. Jos näitä taitoja ei harjoitella tarpeeksi, on tuloksena helposti se, että neljän hengen ryhmästä 1-2 tekee työn ja loput jäävät vapaamatkustajiksi.
Toinen itselle tärkeä arviointikriteeri on monipuolisuus. Asioita pitää pystyä tekemään monella eri tavalla. Helposti pysytään omalla mukavuusalueella ja kaikkeen uuteen suhtaudutaan varauksella. Positiivinen asenne kaikkeen uuteen puuhailemiseen tuo varmasti positiivista piristettä todistusarvosanaan.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä on oppilaan tietotekniset taidot. Nämä taidot eivät suoraan vaikuta arvosteluun. Kuitenkin edellä mainittu positiivinen suhtautuminen erilaisiin teknisiin härpäkkeisiin on hyvä juttu. Koneet tuovat rutkasti mahdollisuuksia, mutta vaativat niin opettajalta kuin oppilailtakin rutkasti asennetta muuttaa vanhoja juurtuneita tapoja.
Lopuksi lyhyesti viimeisestä retkestä tähtitorniin.
Parhaiten oppilaiden verkkokalvoille syöpyi kuva Jupiterista ja sen neljästä, Galileo Galilein, löytämästä kuusta. Opettajankin mielestä kyseinen kohde on yksi mieluisimmista.
Jossain vaiheessa pilvet kuitenkin taas tupsahtivat taivaalle ja oppilaat siirtyivät sisätiloihin ihmettelemään. Opettaja kuitenkin jättäytyi vielä kupoliin kyttäämään pientä rakoa pilvien lomasta. Ja löytyihän sellainen lopulta. Päätin aloittaa valokuvauksen ja nappasin Lumia 920 -puhelimellani kuvan aurinkokuntamme jättiläisestä.
Ei tällä kuvasti varmasti kuuhun mennä, mutta jostainhan se on kuitenkin aloitettava. Oikein tarkkasilmiset bongaavat kuvasta myös edellä mainitut Galileon kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto.
Lopuksi muistinvirkistämiseksi hauska porrasmaalaus yksikönmuunnoksista.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Opettaja oppii uusia juttuja!
Näin Pisa-tulosten julkistamisen jälkeen on hyvä pohtia myös sitä, miten itse on kehittynyt opettajan työssä. Kun harjoittelin opettajaksi, jakaantui ohjaajat vahvasti kahteen eri leiriin. Toiset kokeilivat työssään innolla uusia ideoita, kun taas toiset vannoivat perinteisten opetusmenetelmien nimeen. Toisaalta silloin ei vielä ollut tieto- ja viestintäkniset mahdollisuudet samalla tasolla kuin nyt, vaikka opiskeltiin valtion luotsaamassa Normaalikoulussa.
Itse ajattelin kuuluvani aina siihen perinteiseen malliin, joka suu vaahdoten paasasi taulun edessä ja oppilaat tekivät muistiinpanoja. Monet ohjaavista opettajistani arvostivat kyseistä pedagogiikkaa, eikä kehitysehdotuksia juurikaan tullut. Tai tulihan niitä, mutta niissä keskityttiin lähinnä siihen, miten saadaan vuorovaikutusta paremmaksi opettajan ja oppilaan välillä. Tällöin avainasemassa tuntuivat olevan opettajan tyyli puhua oppilaille ja näin saada aikaan rauhallinen ja innostava oppimisympäristö.
Tämä syksy on ollut itselleni hyvin merkityksellinen oman työni kehittämisessä. Olen alkanut suhtautumaan opettajuuteen oppilaiden ohjaajana, en niinkään auktoritäärisenä tietosanakirjana. Lueskelin huvikseni muutamia kommentteja siitä, miksi Pisa-tulokset ovat huonontuneet niin radikaalisti. Näistä kommenteista nousi kaksi merkittävää syytä huonoille tuloksille.
1. Kännyköiden käyttö
2. Työrauha luokassa ja opettajan auktoriteetin ropiseminen.
Mielestäni nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Totta on se, että oppilaat mielellään räpläilevät puhelintaan oppituntien lomassa ja viihtyvät hyvin sosiaalisen median ympyröissä. Opettajalla menee hermo ja työrauha häiriintyy, kun opettaja joutuu ojentamaan kännykkää käyttävää nuorta.
Itse olen huomannut, että oppilaita voi todellakin opettaa, miten käyttää kännykkää hyödyllisesti. Voidaan etsiä tietoa, tutkia tähtikarttoja, ottaa valokuvia, tehdä videoita ja hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita. Mielestäni on tärkeää, että nykyaikana opettaja on läsnä myös somessa. Siellähän ne kaikki oppilaatkin ovat. Parhaimmillaan homma toimii niin, että oppilaat keskustelevat tunnin aiheesta ja jakavat toisilleen tietoa myös tuntien ulkopuolella. Opettajan tehtäväksi jää ainoastaan keskusteluun kannustaminen ja sen hienovarainen ohjaus.
Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa niin kutsuttuun webinaariin, jossa aiheena oli juurikin mobiililaitteet opetuksessa.
Tunnin pitäjä esitteli erilaisia vaihtoehtoja ja osallistujat olivat mukana joko kirjoittamalla tai puhumalla. Paljon uusia juttuja tuli taas esille ja nyt pitäisi vaan etsiä aika niihin kaikkiin tutustumiseen. Muutama tärkeä huomiokin tuli.
Itse ajattelin kuuluvani aina siihen perinteiseen malliin, joka suu vaahdoten paasasi taulun edessä ja oppilaat tekivät muistiinpanoja. Monet ohjaavista opettajistani arvostivat kyseistä pedagogiikkaa, eikä kehitysehdotuksia juurikaan tullut. Tai tulihan niitä, mutta niissä keskityttiin lähinnä siihen, miten saadaan vuorovaikutusta paremmaksi opettajan ja oppilaan välillä. Tällöin avainasemassa tuntuivat olevan opettajan tyyli puhua oppilaille ja näin saada aikaan rauhallinen ja innostava oppimisympäristö.
Tämä syksy on ollut itselleni hyvin merkityksellinen oman työni kehittämisessä. Olen alkanut suhtautumaan opettajuuteen oppilaiden ohjaajana, en niinkään auktoritäärisenä tietosanakirjana. Lueskelin huvikseni muutamia kommentteja siitä, miksi Pisa-tulokset ovat huonontuneet niin radikaalisti. Näistä kommenteista nousi kaksi merkittävää syytä huonoille tuloksille.
1. Kännyköiden käyttö
2. Työrauha luokassa ja opettajan auktoriteetin ropiseminen.
Mielestäni nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Totta on se, että oppilaat mielellään räpläilevät puhelintaan oppituntien lomassa ja viihtyvät hyvin sosiaalisen median ympyröissä. Opettajalla menee hermo ja työrauha häiriintyy, kun opettaja joutuu ojentamaan kännykkää käyttävää nuorta.
Itse olen huomannut, että oppilaita voi todellakin opettaa, miten käyttää kännykkää hyödyllisesti. Voidaan etsiä tietoa, tutkia tähtikarttoja, ottaa valokuvia, tehdä videoita ja hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita. Mielestäni on tärkeää, että nykyaikana opettaja on läsnä myös somessa. Siellähän ne kaikki oppilaatkin ovat. Parhaimmillaan homma toimii niin, että oppilaat keskustelevat tunnin aiheesta ja jakavat toisilleen tietoa myös tuntien ulkopuolella. Opettajan tehtäväksi jää ainoastaan keskusteluun kannustaminen ja sen hienovarainen ohjaus.
Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa niin kutsuttuun webinaariin, jossa aiheena oli juurikin mobiililaitteet opetuksessa.
Tunnin pitäjä esitteli erilaisia vaihtoehtoja ja osallistujat olivat mukana joko kirjoittamalla tai puhumalla. Paljon uusia juttuja tuli taas esille ja nyt pitäisi vaan etsiä aika niihin kaikkiin tutustumiseen. Muutama tärkeä huomiokin tuli.
- Kaikilla ei ole (vielä) omaa älypuhelinta.
- Oppilaiden puhelimissa on erilaiset käyttöjärjestelmät.
- Erilaisten ohjelmien kirjo on valtava.
Kaksi viimeistä aiheuttaa opettajalle paljon lisätöitä. Opettajan täytyy pysyä kartalla uusista ohjelmista ja erilaisista tavoista toteuttaa asioita eri käyttöjärjestelmillä. Itselläni on nyt käytössä sekä Android-, että Lumia-puhelin. Vielä kun jostain iPhonen saisi :)
Toinen mielenkiintoinen projekti on käynnistymässä joulun jälkeen. Olen lueskellut paljon niin kutsutusta käänteisestä oppimisesta (engl. flipped learning). Pääpiirteissään idea on se, että oppilaat käyttävät hyödyksi internetistä löytyviä materiaaleja ja näin ollen oppitunnilla voitaisiin keskittyä siihen olennaiseen. Oppilaan ja opettajan vuorovaikutukseen.
Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että matematiikan tunneilla jokainen oppilas etenenee omaa tahtia. Opetusvideoita ja erilaisia oppimista tukevia appletteja on netti pullollaan. Opettajan tehtäväksi jää kerätä tämä materiaali yhteen paikkaan, mistä oppilas ne helposti löytää. Perustamme myös ryhmiä, jossa samassa vaiheessa olevat oppilaat opiskelevat yhdessä ja tukevat toinen toistaan. Ajatuksena on myös se, että oppilaat eivät kumittaisi vääriä vastauksiaan, vaan merkitsisivät ne punakynällä. Näin oppilaille jäisi mieleen, missä tuli tehtyä virhe. Näinhän se oppiminen yleensäkkin tapahtuu. Oppilaiden osaamista testataan ison kokeen lisäksi pienemmillä testeillä, jonka oppilas voi suorittaa heti kun tietty aihekokonaisuus on opiskeltu.
Lopuksi on hyvä vielä todeta, että eivät ne oppilaat ole tyhmiä. Jokainen 15-vuotias oppilas osaa varmasti virittää uuden pelikonsolin tai kännykän toimintakuntoon. Oppilaille pitää vain luoda mielenkiintoinen ja innostava ympäristö, niin eiköhän Pisa-notkahdus saada oikaistua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)